lauantai, 22. huhtikuu 2017

Tarpeellista tavaraa..

.. tai tarpeetonta.

Avaanpa minäkin sanaisen arkkuni kun tv:ssä esitettiin brittidokumentti muutamasta ihmisestä joille turhan tavaran hamstraus oli edennyt sairauden asteelle tai oli sitä jo alkujaan.

Tunnustan heti, että en kyseistä dokumenttia ole itse nähnyt, mutta se ei tahtia haittaa. Tiedän hamsteerauksesta minäkin jotain, tosin en aivan kyseisen dokumentin graavissa laajuudessa enkä aivan sairaudeksi asti. Tai mitenkä tuo nyt luokitellaan. Kuulun nimittäin itsekin lajikkeeseen, jolle kerääntyy tavaraa nurkkiin enemmän kuin laki sallisi tai lääkäri määräisi.

Muutaman muutto-operaation lyhyen ajan sisään taannoin tehneenä jo jotain aiheesta kommentoinkin. Eli tavaran määrästä.

Muuttoa suunnitellessa yleensä alkaa (tai ainakin pitäisi alkaa) suunnitella materian karsimista isolla kädellä. Käydä kaapit ja laatikot läpi, kellarit ja vintit. No tämähän oli aikomus. Käytännön asteelle se ei koskaan päässyt, syystä tai toisesta. Tai jos kävinkin läpi irtaimistoani, ani harva päätyi poistoon. Syitä on moniaita:

1. Koska kuulun siihen lähimmäislajikkeeseen joka on sairastunut läheisriippuvuuteen, tiedostan, että tavarat ja asiat saavat todellista kokoa suurempia merkityksiä, jotka ovat tärkeämpiä kuin itse lähtökohtansa. Tavaraa ei siis voi heittää pois, koska on saanut sen siltä-ja-siltä tai se muistuttaa siitä-ja-siitä tapahtumasta tai tilanteesta.

2. Mukarationaalisena ihmisenä tulee myös säästettyä aivan käsittämättömiä asioita juuri tästä klassisesta "sitä voi tarvita vielä" -syystä, jonka monet tunnistanevat. 
Tästä syystä keittiön kaapit pursuilevat pyttyä ja pylpyrää, vaatekaapit vaatteita joita on ostettu/saatu 10-20 kg sitten ja olohuone paperia ja muuta sälää jotka käydään läpi "sitten joskus kun on aikaa", aivan kuten kasaantuvat lehtipinotkin, joissa on yksi tai kaksi artikkelia jotka pitäisi säästää ja loput lehdet ovat lukemattomina odottamassa "sitä aikaa"..
Tästä vaatekaapin sisällöstä mainitsen kuitenkin puolustuksekseni sen, että en ainakaan ole siihen syyllistynyt, että olisin ostanut varta vasten kinttanaa vaatetta mahtuakseni siihen joskus, koska en pääsääntöisesti harrasta tätä naisille muuten niin yleistä dieetti/laihdutusvimmaa (jos kohta ehkä alkaisi olla aika edes kerran tehdä jotain sillekin..) 
Sen sijaan hyllyt notkuvat vaatteita jotka kerran ovat mahtuneet päälle (ja mahtuvat vielä eräänä päivänä..) ja, vaikka en tunnustaudu muotia seuraavaksi ja noudattavaksi ihmispoloksi, muutama vaatekappale jota en suostu enää pistämään päälleni, koska ne ovat "so last season".. :D

3. Läheisriippuvaisen luonteeseen kuuluu myös miellyttämisen tarve, joka puolestaan ilmenee siten, että jos joku, eritoten Tärkeä Ihminen haluaa antaa jotain, se otetaan vastaan, vaikka kyseisellä lahjalla ei mitään käyttöä olisi, se ei sopisi, mahtuisi jne..

4. Oma lukunsa on nämä "tämän voi korjata vielä" -tavarat. Jotka ajelehtivat sitten kaappien perukoilla ja laatikoiden pohjilla ajasta iäisyyteen ilman että kukaan niitä korjaisi, saati käyttäisi.

Kaikki tämä ja muutama muu syy yhdessä saavat aikaan sen, että jokainen vapaana oleva tai täksi raivattu vaakapinta ennen pitkää miehitetään kaikella mahdollisella ja mahdottomalla krääsällä ja sälällä.

*huoh* Koskahan tähänkin saisi aikaan muutoksen. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, tuskin koskaan..

perjantai, 10. maaliskuu 2017

Komppaniassa herätys!

Jihaa! Varovasti tuumasin, että saattaa olla tännekin tulossa vuosien jälkeen uutta lätinää. Toivossa on hyvä elää.

perjantai, 28. joulukuu 2007

Ensimmäinen

Kirjoittelin tänne jtn että saan laatikot paikoilleen..
  • Motto

    Motto:


    En ole täydellinen, mutta olen hemmetin hyvä.. ;o)

  • Kuka?

    Boheemi perfektionisti, seurallinen erakko..